(Photo by sashamd via Flickr.com)
Tuntuu vaikealta kuvitella että rock ja piano ovat päätyneet erilleen. Parivaljakko, jonka yhteinen taival alkoi jo vuonna elvis ja jenkka jossain Amerikkojen syvimmällä perähikiällä ja jatkui aina syntikoiden nousuun asti. Nykyään rock viettää aikansa hengaillen kokkelit nokassa entisten pornotähtien ja sähköisten kosketinsoittimien kanssa yökerhojen takahuoneissa. Pianosta taas kuulee niin harvakseltaan, että jokaisen tauon välillä on aihetta pelätä sen juoneen itsensä hengiltä.
Sitten on sellaisia ihmisiä kuin Ben Folds (joka saattaa olla joillekin tuttu Dreamworksin "Yli aidan" animaatioelokuvan soundtrackilta). Folds rokkaa joskus yksin, joskus bändinsä kanssa. Rokkaa hyvin kuitenkin, sitä ei liene kellään syytä kyseenalaistaa. Hänet erottaa monista muista kurjan keskiluokan elämällä leukailevista muusikoista kuitenkin yksi olennainen seikka: lähes jokaisessa raidassa Folds laulaa itse pianon takaa.
Surullista kyllä, Folds on yksi harvoista. Ei ole helppoa keksiä montaa nykyrokkaria jotka yhtälailla hyödyntäisivät akustista pianoa musiikissaan. Mieleen toki nousee Bostonilainen The Dresden Dolls, joilta tosin ei usein pianon lisäksi muuta löydykään kuin rummut (mutta yhtyeen kärkinaisen ollessa niin töräkkä kuin Amanda Palmer, se kuitenkin rokkaa vaikka soittimina olisi vain kaksi koivuhalkoa). Toinen vahva nainen pianorokkailun saralla on tietenkin Tori Amos, joka on tehnyt musiikkia omilla ehdoillansa jo 90-luvun alusta. Kashmiriltakin muistan muutaman rallin, jossa piano on ollut mukana koko kappaleen ajan. Sitten tietysti on Tom Waits, mutta kyseisen miehen nimi onkin oikea vastaus mihin tahansa musiikkiin liittyvään kysymykseen.
Rockmusiikin ulkopuolella pianolla on kuitenkin vielä hiukan enemmän jalansijaa. Tätä toki vääristää se että "klassisesti koulutettujen" naismuusikoiden määrä maailmassa tuntuu olevan trendeistä huolimatta aina vakio – siis sellaisten, jotka huokuvat jotain kevyen eroottista R'n'B:tä päiväsaikaan yleäksällä ja jokaisessa haastattelussa muistavat mainita, kuinka ovat klassisesti koulutettuja. Tämä siis yleisesti tarkoittaa sitä, että he ovat aloittaneet soittamaan pianoa lapsena. Kyseinen termi aiheutti minulle pitkään väärinkäsityksiä, sillä itsehän aina luulin, että klassisesti koulutettu tarkoittaa sitä että on lyöty lapsena.
Erityisesti minua kuitenkin lämmittää pianon ja muiden akustisten soittimien samplaaminen elektronisen musiikin, kuten trip-hopin saralla. Akustisen soiton ja tietokoneella tehdyn äänen välille voi taitava muusikko rakentaa mitä mielenkiintoisimpia kontrasteja. Tätä kuulee paljon esimerkiksi UNKLE:n ja Trickyn musiikissa.
Kun kasarisyntikka on kerran tehnyt onnistuneen paluun kevytmusiikin kuninkaaksi, voisi kai myös rock koittaa kääntää kelloa taaksepäin. 2000-luvun indiemeininki jätti jälkeensä valtavan määrän toinen toistaan tylsempiä, muka-erilaisia bändejä. Jos ajattelee että rock genrenä on kuin lasi kossua, nämä indierokkarit olivat kuin kannullinen kylmää vettä siihen päälle – virkistävää ensin, mutta lopputulos oli laimea. Pianon comeback voisi tarkoittaa sitä kohtaa, jossa iso mies tulee, paiskaa lasin seinään ja siirtyy suoraan pullon kimppuun.
Linkkejä
The Dresden Dolls - Dear Jenny @YouTube
Ben Folds - Landed @Spotify (Vaatii Spotify-tilin)
The Dresden Dolls - Dear Jenny @Spotify (Vaatii Spotify-tilin)
