Uusi osoite on http://www.musiikkiblogi.info
perjantai, 22. heinäkuu 2011
Musiikkiblogi on muuttanut!
sunnuntai, 18. lokakuu 2009
LEVYARVOSTELU: Air - Love 2
Kuva aivan luvatta albumin kannesta.
Ranskalainen electronica-duo Air on aina onnistunut vetoamaan minuun lämpimällä, melankolisella musiikillaan. Raidat kuten Highschool Lover, Mer du Japon ja People in the City ovat kivettäneet paikkansa syksyisillä soittolistoillani jo vuosia sitten. Kun bändin uusin albumi Love 2 sitten julkaistiin viime kuun lopussa, minulla oli sille hyvin suuret odotukset -- osa niistä toteutui, osa ei.
Avausraidasta Do The Joy lähtien albumi kuulostaa liian usein mekaaniselta, kylmältä ja ylituotetulta. Äänenlaatu on liian puhdas ja melodiat liian mahtipontisia. Syntyy tunne kuin kuuntelisi elokuvan tai mainoksen taustamusiikkia ilman tarvittavaa visuaalista elementtiä; kappaleet tuntuvat sieluttomilta ja merkityksettömiltä.
Tiedän hyvin että mekaanisuus ja etäisyys ovat ennemmin ominaisuus kuin ongelma monissa niistä genreistä joihin Air voitaisiin luokitella, ja jos kyseessä olisikin mikä tahansa muu artisti, en välttämättä takertuisi tähän seikkaan niin voimakkaasti. Mielestäni Air on kuitenkin aina tehnyt musiikkia, joka tulee lähelle kuuntelijaansa ja puhuttelee henkilökohtaisesti. Herkät ja matalatempoiset kappaleet ovat kuin pitäneet kädestä kiinni ja näyttäneet maailmaa muusikoiden silmin. Aikaisempien albumien biisit ovat olleet kuin herkullinen sekoitus film noiria ja ranskalaisten katukahviloiden tunnelmaa.
Myös Love 2 tavoittelee samaa, mutta onnistuu vain kourallisella raitoja. Keskimäärin voisi sanoa, että levyn joka kolmas raita on kuuntelemisen arvoinen ja muut täytettä -- monelta muulta bändiltä tämä voisi olla loistava saavutus, mutta Airilta melkoinen pettymys.
Levyn ehdottomasti parasta antia ovat juuri bändin vanhempaa tuotantoa mukailevat biisit: So Light Is Her Footfall, Sing Sang Sung, Heaven's Light, Eat My Beat ja African Velvet, joista kaksi ensimmäistä on julkaistu myös singleinä. Albumin muiden raitojen kontekstissa nämä kappaleet vaikuttavat vielä tavallistakin paremmilta.
Kuten aina, on lienee helpointa kunkin laittaa lätty soittoon ja vetää omat johtopäätöksensä. Nicolas Godin ja Jean-Benuit Dunckel ovat molemmat lahjakkaita muusikoita, ja se paistaa kiistämättä läpi koko albumin. Varsinkin ennakkoluulottomalle kuuntelijalle levyllä on varmasti paljon annettavaa. Love 2 ei ole täydellinen, mutta se sisältää muutamia täydellisiä hetkiä.
Love 2 @Spotify (vaatii Spotify-tilin)
keskiviikko, 7. lokakuu 2009
UUDEN AJAN KYNNYKSELLÄ: Anna Politkovskajan muistolle
White lilies (by aussiegall via Flickr.com)
Ultra Bra on yksi niitä harvoja kotimaisia yhtyeitä joille minulla on paikka sydämessäni. Valitettavasti bändin taru saapui päätökseen jo vuonna 2001 ja siitä eteenpäin olen joutunut tyytymään kuuntelemaan vanhoja albumeja yhä uudelleen ja uudelleen -- yhtä poikkeusta lukuunottamatta.
Vuonna 2006 suurin osa Ultra Bran muusikoista otti osaa "Uuden ajan kynnyksellä" -musiikkiprojektiin, jonka tuloksena oli samanniminen Kerkko Koskisen säveltämä ja sanoittama kappale murhatun toimittaja ja ihmisoikeusaktivisti Anna Politkovskajan muistolle.
Tänään Anna Politkovskajaa on muistettu Helsingissä. Politiikka ei kuulu Musiikkiblogiin, mutta aion käyttää tilaisuuden hyväkseni ja muistuttaa (ja informoida niitä jotka kappaleen ensimmäisellä kerralla ohittivat) tästä erinomaisesta musiikkiteoksesta.
perjantai, 2. lokakuu 2009
INDIEILTAPÄIVÄ: The Duckworth Lewis Method
Kuvassa Thomas Walsh ja Neil Hannon
Kriketti on yksinomaan brittien ja brittien entisten maaorjien selittämätön rituaali, jossa vuorollaan kunkin “pelaajan” teehetki keskeytetään ja hänet passitetaan lankunpätkä kädessä seisomaan pitkän hiekkalaatikon päähän. Laatikon toisesta päästä pelaajaa tuijottaa tuimasti viiksekäs syöttäjä, joka hieroo ensin vartin punaista kuulaa housuihinsa ja pudottaa sen sitten muutaman metrin päähän eteensä. Maila heilahtaa, pelaajat säntäilevät hetken ympäri kenttää ja vetäytyvät sitten raamatunpaksuisen sääntökirjan ääreen väittelemään siitä, mitä juuri tapahtui. Voisiko tästä järjettömyydestä tehdä musiikkia?
Vastaus on kyllä -- ainakin jos asiaa tiedustellaan Neil Hannonilta (The Divine Comedy) ja Thomas Walshilta (Pugwash). Herrojen muodostaman popduon The Duckworth Lewis Methodin samanniminen debyyttialbumi sisältää nimittäin 12 raitaa yksinomaan krikettiaiheista musiikkia. Folk-henkisen indierokkailun voimin bändi kertoo tarinaa esimerkiksi hyvän matsin katsomisen riemuista, Shane Warrenin legendaarisesta syötöstä ja nightwatchmanin uhrauksista joukkueen puolesta.
Krikettiaiheista huolimatta useimpien kappaleiden sanoitukset on kirjoitettu siten nokkelasti, että ne ovat mielenkiintoisia myös krikettiä ymmärtämättömälle. Tämä on saavutettu monimerkityksellisten sanojen ja fraasien taitavalla käytöllä. Esimerkiksi raidan The Sweet Spot voi helposti ymmärtää kertovan etevästä lyöjästä, mutta käytännössä mikään lyriikoiden sana ei rajaa kappaleen aihetta krikettimatsiin; kysymyksessä voi olla yhtä hyvin mikä tahansa erinomainen suoritus!
Pelkkä sanoitusten yleispätevyys ei kuitenkaan tee albumista vielä suosittelemisen arvoista. The Duckworth Lewis Methodin suurimmat vetonaulat ovat tuoreus, kokeilunhalu ja silkka puhdas hilpeys. Levyä tehdessä on selvästi ollut valtavan hauskaa, ja tämä positiivinen energia välittyy jokaiselta raidalta myös suoraan kuulijalle. Albumin erityisansioksi mainittakoon vielä lopuksi Thomas Walshin laulu -- miten ihmeessä valtavan ylipainoisella parrakkaalla irlantilaisella voi olla niin äärettömän kaunis ääni?
The Duckworth Lewis Method @Spotify (Vaatii Spotify-tilin)
The Duckworth Lewish Method - Mason on the boundary (LIVE) @YouTube
The Duckworth Lewis Method - Meeting Mr. Miandad @YouTube
The Duckworth Lewis Method - The Sweet Spot @YouTube
The Duckworth Lewis Method - The Nightwatchman @YouTube
The Duckworth Lewis Method @MySpace
keskiviikko, 23. syyskuu 2009
SOITTOLISTA: The Incredible Downbeat Machine - musiikkia alkavalle syksylle
Kirjoitusten päättymisen kunniaksi kokeilen jotain uutta. Ohessa on linkki tämänhetkiseen soittolistaani, joka sisältää 18 raitaa vääjäämättä saapuvan syksyn tunnelmia. Sisällön mukaan annoin soittolistalleni tällä erää nimeksi The Incredible Downbeat Machine, joka muuten olisi erinomainen nimi myös bändille. Jos siis koskaan opin soittamaan / laulamaan, on nimikin nyt valmiina; erinomaista!
The Incredible Downbeat Machine @Spotify (Vaatii Spotify-tilin)
Tracklist & YouTube:
1. Thievery Corporation - The Foundation
2. DJ Krush - On the Dub-ble
3. Dean & Britta - White Horses
4. Tricky - Hell Is Round the Corner
5. UNKLE - Rabbit in Your Headlights
6. DJ Shadow - Building Steam With a Grain of Salt
7. Zero 7 - This Fine Social Scene
8. Hooverphonic - Mad About You
9. Air - Mer du Japon
10. Kraak & Smaak - Squeeze Me
11. Moloko - Fun For Me
12. Yael Naïm - New Soul
13. Hooverphonic - 2Wicky
14. Kings Of Convenience - Toxic Girl
15. Cat Power - The Greatest
16. Kristin Hersh - Nerve Endings
17. Liz Phair - Crater Lake
18. Turin Brakes - Something In My Eye
Tämän lisäksi toinenkin testiluontoinen asia. Olen käyttänyt Spotifyssä soittolistaa Arvosteltavat pitääkseni kirjaa artisteista / albumeista joista minun tulisi ennemmin tai myöhemmin blogata jotain. Hoksasin tänään että voisin ottaa Musiikkiblogille käyttöön myös julkisen soittolistan, johon lukijat voisivat tehdä muutoksia. Jos siis haluat tuoda minun ja muiden lukijoiden tietoisuuteen uutta musiikkia, tai olet muuten vain kiinnostunut mitä musiikkijonossani piilottelee, tutustu seuraavaan soittolistaan:
Arvosteltavat @Musiikkiblogi (Vaatii Spotify-tilin)
