Kuva aivan luvatta albumin kannesta.
Ranskalainen electronica-duo Air on aina onnistunut vetoamaan minuun lämpimällä, melankolisella musiikillaan. Raidat kuten Highschool Lover, Mer du Japon ja People in the City ovat kivettäneet paikkansa syksyisillä soittolistoillani jo vuosia sitten. Kun bändin uusin albumi Love 2 sitten julkaistiin viime kuun lopussa, minulla oli sille hyvin suuret odotukset -- osa niistä toteutui, osa ei.
Avausraidasta Do The Joy lähtien albumi kuulostaa liian usein mekaaniselta, kylmältä ja ylituotetulta. Äänenlaatu on liian puhdas ja melodiat liian mahtipontisia. Syntyy tunne kuin kuuntelisi elokuvan tai mainoksen taustamusiikkia ilman tarvittavaa visuaalista elementtiä; kappaleet tuntuvat sieluttomilta ja merkityksettömiltä.
Tiedän hyvin että mekaanisuus ja etäisyys ovat ennemmin ominaisuus kuin ongelma monissa niistä genreistä joihin Air voitaisiin luokitella, ja jos kyseessä olisikin mikä tahansa muu artisti, en välttämättä takertuisi tähän seikkaan niin voimakkaasti. Mielestäni Air on kuitenkin aina tehnyt musiikkia, joka tulee lähelle kuuntelijaansa ja puhuttelee henkilökohtaisesti. Herkät ja matalatempoiset kappaleet ovat kuin pitäneet kädestä kiinni ja näyttäneet maailmaa muusikoiden silmin. Aikaisempien albumien biisit ovat olleet kuin herkullinen sekoitus film noiria ja ranskalaisten katukahviloiden tunnelmaa.
Myös Love 2 tavoittelee samaa, mutta onnistuu vain kourallisella raitoja. Keskimäärin voisi sanoa, että levyn joka kolmas raita on kuuntelemisen arvoinen ja muut täytettä -- monelta muulta bändiltä tämä voisi olla loistava saavutus, mutta Airilta melkoinen pettymys.
Levyn ehdottomasti parasta antia ovat juuri bändin vanhempaa tuotantoa mukailevat biisit: So Light Is Her Footfall, Sing Sang Sung, Heaven's Light, Eat My Beat ja African Velvet, joista kaksi ensimmäistä on julkaistu myös singleinä. Albumin muiden raitojen kontekstissa nämä kappaleet vaikuttavat vielä tavallistakin paremmilta.
Kuten aina, on lienee helpointa kunkin laittaa lätty soittoon ja vetää omat johtopäätöksensä. Nicolas Godin ja Jean-Benuit Dunckel ovat molemmat lahjakkaita muusikoita, ja se paistaa kiistämättä läpi koko albumin. Varsinkin ennakkoluulottomalle kuuntelijalle levyllä on varmasti paljon annettavaa. Love 2 ei ole täydellinen, mutta se sisältää muutamia täydellisiä hetkiä.
Love 2 @Spotify (vaatii Spotify-tilin)
