49-vuotiasta Morten Harkettia säilytetään todennäköisesti keikkojen välillä syväjäädytyksessä.
Norjalainen A-ha on julkaissut muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen uuden albumin nimeltään "Foot Of The Mountain". A-ha on mielestäni siihen katsoen merkillinen bändi, ettei se koskaan ole julkaissut huonoa levyä - ainoastaan hyviä, ja joskus parempia (vuoden '93 floppialbumille "Memorial Beach" saatan joskus omistaa aivan oman puolustuspuheen). Kun ottaa huomioon että laatustandardi on pysynyt samana jo 24 vuotta, lienee hatunnosto paikallaan.
Siinä missä A-ha:n aikaisemmat 2000-luvun tuotokset ovat olleet Coldplay-tyyppistä kitarapoppia, on Foot Of The Mountain paluu takaisin A-ha:n synthpop-juurille ja 80-luvun tuotantoon. On mielenkiintoista että juuri nyt, Euroopan musiikkiskenen ollessa ääriään myöten täynnä kevyttä tanssimusaa tiluttavia syntikkabändejä, A-ha on päättänyt tehdä paluun kotikentälleen. Ehkäpä kysymyksessä on tarve näyttää keltanokille mallia, tai ehkäpä synthpop vain on se mitä A-ha:n pojat ovat aina halunneet tehdä, mutta trendit eivät ole sitä viimeiseen kymmeneen vuoteen sallineet.
Spekuloida saattaa, mutta faktaa on ainakin se, että kysymyksessä on rohkea veto. Synttikasoundilla on nyt vaikeampi kuin koskaan erottua muusta massasta. Onneksi, kuten edellä jo todettiin, A-ha ei koskaan ole julkaissut huonoa albumia - eikä Foot Of The Mountain ole poikkeus.
Heti avausraita "The Bandstand" vakuuttaa kuuntelijan kahdesta asiasta: A-ha:n raikuva syntikkasoundi ja Morten Harketin valloittava lauluääni ovat yhä voittava yhdistelmä. On pakko yksinkertaisesti hämmästellä, kuinka pian viisikymmentävuotias norjalainen mies voi laulaa näin mielettömän kauniisti. Myös lyriikoiden korkea laatu kerää kiitosta, sillä yhdessäkään raidassa ei sanoituksia ole yksinkertaistettu valtavirtaan sopiviksi radiohokemiksi, vaan kaikessa tekstissä on selkeä kulku ja kehitys. Käytetty kieli ja vertauskuvat ovat aivan yhtä toimivia kuin ennekin, ja sanojen takaa löytyy sisältöä paljon enemmän kuin keskivertobändillä.
Kuitenkin mikä tärkeintä, Foot Of The Mountain ei ole taantuma, vaan osa selkeää jatkumoa A-ha:n musiikin kehityksessä. Se tuo parhaat elementit 2000-luvun kevytrock-vaiheesta ja yhdistää ne saumattomasti bändin perinteikkäämpään soundiin. Kohtalokkaat kitarariffit, raikuvat syntikkasoolot, kevyet napsebiitit, kauniit sanoitukset ja Morten Harketin lähes eeppisiin mittoihin venyvä lauluääni kohtaavat kaikki sulassa sovussa A-ha:n teknisesti parhaalla albumilla.
Linkkejä:
A-ha - Foot of the mountain @YouTube
