Ilmoitusluontoisesti teille jotka olette vielä jaksaneet uskoa siihen että kirjoituksia tulee lisää, sekä satunnaisille selaajille jotka vasta nyt blogiini törmäävät:
Musiikkiblogi ei ole katoamassa minnekkään. Olen kierinyt suu vaahdoten punkkani pohjalla valtavassa kasassa oppikirjoja - toisin sanoen opiskellut ahkerasti. Laiskuuttani olen jättänyt blogin päivittämättä tänä aikana. Asiaan on tulossa muutos ensikuun puolen välin paikkeilla, kun syksyn kirjoitukset päättyvät.
Viimeisen kuukauden päivät huomioni on vienyt sellainen jokaisen nuoren kurja realiteetti kuin opiskelu. Kesällä oli aikaa runoilla vaikka muille jakaa, mutta nyt syksyn kirjoitusten lähestyessä on pakko purra hammasta ja lukeakin hieman.
Koska olen pohjimmiltani onneton vetelys, päätin opintojeni loppurutistuksen ajaksi jättää Musiikkiblogin aivan surutta päivittämättä. Olen erittäin pahoillani siitä etten mainostanut hiljentymisestäni etukäteen, mutta minkäs teet - kämmätty mikä kämmätty! Parempi kai kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan.
Tiedän että tarina on tuttu tuhannesta muusta blogista: ensin tulee hiljaista, sitten lupaillaan että "kyl tää täst elpyy pidän vaan paussii" ja siihen ne päivitykset sitten päättyvätkin. Itse aion kuitenkin vakaasti jatkaa musiikkiblogailua heti kun syksyn kirjoitukset ovat ohi ja voin jälleen keskittyä vapaa-ajallani enemmän kirjoittamiseen. Homma jatkuu aivan tässä samassa osoitteessa ja vanhalla tutulla tyylillä.
En suotta kuvittele että monikaan niistä parista lukijasta jotka ovat uskollisesti jaksaneet juttujani lukea (uudelleen ja uudelleen tietysti, kun ei uusiakaan ole kuulunut!) malttavat enää odottaa - saatikka edes uskovat että tästä enää tulee mitään. Tämähän ei kuitenkaan minua hidasta, sillä en toki virallisesti kirjoita ikuisen feimin ja loputtomien ihailijoiden perässä, vaan pääasiassa omaksi ilokseni. Kirjoittaminen on minulle harrastus siinä missä toiset juoksevat pallon perässä ja yksi hakkaa rumpuja. Se että tekstini saattavat välillä ilahduttaa jotain toistakin on aina vain ylimääräistä hyvää.
Suuri kiitos kuitenkin kaikille tähän mennessä tekstejäni lukeneille, kommentoineille tai muuten vain hyville ja kauniille ihmisille maailmassa. Hyviä ja kauniita kun ei koskaan voi kylliksi kiittää.
Jos juttuni vielä kiinnostavat, suosittelen lisäämään blogin esimerkiksi blogilistan profiiliinne (sen pitäisi onnistua varsin vaivatta tuolla oikealla olevasta linkistä). Tähän tapaan kyllä huomaatte heti kun olen palannut linjoille, jonka epäilisin tapahtuvan siis joskus ensikuun puolen välin paikkeilla.
Koskapa tämä on kuitenkin Musiikkiblogi, eikä esimerkiksi teinipoikien tunnustusten luola, seuraavaksi pikakatsaus musiikin ihmeelliseen maailmaan.
AL JARREAU - MY FAVOURITE THINGS (1965)
Al Jarreau by jasper de boer (via flickr.com)
The Sound of Music -elokuvasta tuttu numero "My Favourite Things" muodostui nopeasti ensiesityksensä jälkeen erääksi jazz-muusikkojen suosikkikappaleista. Ehkä yleisesti tunnetuin tämän innostuksen myötä syntyneistä covereista on John Coltranen versio, joka julkaistiin hänen samannimisellä albumillaan vuonna 1961.
Naapureista poiketen tahdon kuitenkin ennemmin esitellä henkilökohtaisen suosikkini, mustan musiikin monitaiturin Al Jarreaun vuonna 1965 taltioidun näkemyksestä samaisesta kappaleesta.
Monista muista covereista poiketen, Jarreaun raidassa on säilytetty melodian lisäksi myös alkuperäiset lyriikat, joita hän tulkitsee hämmästyttävän kauniisti. Soitto on huomattavasti kevyempää kuin esimerkiksi Coltranen versiossa, joka saattaa jazz-musiikkin tottumattomalle olla jopa työlästä kuunnella. Lyhesti kyseessä on ralli, joka pakottaa jamittelemaan, tuo väistämättä hymyn huulille ja lievittää stressiä jopa tehokkaammin kuin vahva lääkitys.
Voiko paljon enempää enää toivoa?
Al Jarreau - My Favourite Things @YouTube
Al Jarreau - My Favourite Things @Spotify
KAMERA - BLANK EXPRESSIONS (2009)
Kuva nyysitty rohkeasti Kameran MySpace-sivulta.
2000-luvun alussa muodostettu tukholmalaisbändi Kamera jatkaa uusimmalla albumilla vanhaa linjaansa. Duran Duranilta ja Depeche Modelta selviä vaikutteita kiskova poikakopla viihdyttää raidasta toiseen, ei niinkään syvällisillä lyriikoilla tai omaperäisillä melodioilla, vaan ennemmin korkealaatuisella toteutuksella ja hyvällä pop-rock meiningillä.
Homman kruunaa pohjoismaalaisille indiebändeille juuri niin ominainen tekotaiteelinen retroilu, joka saa varmasti sukat pyörimään jokaisen hipsterin jaloissa. Blank Experssions, vaikka ei mitenkään mullistava, on silti hyvä albumi ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen, jos eurooppalainen indierokkailu on yhtään lähellä sydäntäsi.
Kamera @MySpace (jukeboksissa oiva pino raitoja)
THE DEAD WEATHER - HOREHOUND (2009)
The Dead Weather by musicisentropy (via flickr.com)
Jack Whiten (The White Stripes), Allison Mosshartin (The Kills), Jack Lawrencen (The Raconteurs) ja Dean Fertitan (The Queens Of The Stone Age) muodostama superkvartetti ei tässä vaiheessa ole varmasti kenellekkään enää uusi. Bändin debyytti on löytänyt paikkansa myös omalla soittolistallani, ja varmaankin myös pysyttelee siellä hyvän tovin.
Horehound on mielenkiintoinen, nokkela albumi, joka kestää useammankin kuuntelukerran. Kuunnellessaan ei voi välttyä huomaamasta, miten yhteinen musiikinteko on selvästi bändin muusikoille silkkaa iloittelua. Jokainen raita poikkeaa edellisestä, ja yksittäiset kappaleetkin ovat moniosaisia, kaiken aikaa muuntuvia olioita. Tyylikokeiluja löytyy synkästä, likaisesta blues-rockista aina countryyn, mutta mihinkään tiettyyn genreen albumia saati yhtään siltä löytyvää raitaa ei voi luokitella.
Sivuprojektit ja uudet bändit antavat kokeneillekin artisteille mahdollisuuden kokeilla uusia tyylejä, puhdistautua - rikkoa vanhoja kaavoja ja näin kehittyä muusikkoina.Taika piilee epäilemättä bändin sisäisessä uutuudenviehätyksessä. Jokainen jäsen tuo yhtyeen soundiin mukanaan jotain omaansa, mutta pääsee myös toisaalta laajentamaan omaa soittoaan totuttujen rajojen ulkopuolelle. Toivoa saattaa että myös The Dead Weatherin muodostavat lahjakkaat muusikot malttavat pysyä liikkeessä, huolimatta Horehoundin kaupallisesta menestyksestä.
The Dead Weather - Treat Me Like Your Mother @YouTube
