Röyksopp live @ Lido, Berlin 2009 (Photo by wlodi via Flickr.com)

Röyksopp - mistä oikein aloittaisin. Minulla ja tämän norjalaisen electronica-duon musiikilla on aina ollut vaikea suhde. Minä tiedän että Röyksopp tekee hyvää, tyylilleen uskollista musiikkia. Pelottavinta on, että minua ei ole vakuuttanut toisten musiikinystävien mielipiteet, vaan se että heidän musiikkinsa todella kuulostaa minusta hyvältä. Ongelma on, että minä en ymmärrä sitä.

On helpointa lähestyä tilannettani pienen mutkan kautta. Aloitetaan siitä, että millainen musiikki kuulostaa hyvältä, on lopulta hyvin tekninen asia: jo Pythagoras vertasi musiikkia ja matematiikkaa toisiinsa. Tietynlaiset melodiat yksinkertaisesti vetoavat valtaväestöön, ja populäärimusiikista voidaankin kautta aikojen löytää tiettyjä yhteisiä piirteitä. Kuitenkin yksin se, että biisi kuulostaa hyvältä, tarkoittaa vasta että sen kuunteleminen ei ole epämiellyttävää. Tarvitaan vielä paljon enemmän että kappaleesta tulee ikimuistoinen - ja tämä on mielestäni erityisen tärkeää.

Minulla on näkemys, että artistin ja kuuntelijan välille tulisi muodostua yhteys. Hyvä musiikki herättää tunteita ja mielikuvia, joille löytyy jotain pohjaa kuuntelijan omasta ajatusmaailmasta. Vaikka ne eivät siis olisi samoja kuin kuuntelijalla itsellään, ne voidaan kuitenkin ankkuroida kuuntelijan omien ajatusten ja tunteiden viereen. Tällöin syntyy turvallista rajapintaa, jonka yli artisti ja kuuntelija voivat musiikin avulla kommunikoida. Toisin sanoen, hyvän artistin kappale seilaa korvasta sisään kuin laiva, joka sitten paiskaa korvakäytävän toisessa päässä ankkurin suoraan kuuntelijan harmaaseen massaan - moisesta mäjäyksestä jää taatusti lähtemätön vaikutus!

Muistot ovat tärkeitä. Jos ajattelet itsellesi tärkeää, merkityksellistä musiikkia, voit todeta kuinka paljon ajatuksia olet rakentanut sen ympärille. Missä kuulit kappaleen ensimmäistä kertaa? Millainen tilanne se oli? Millaisia mielikuvia tai tunteita kappale herätti? Kirjoititko biisin nimen ylös? Tutustuitko sen jälkeen artistiin paremmin? Hyvä musiikki on enemmän kuin itseisarvo; läjä nuotteja ja muutaman hassun soittimen ääni. Se on kaikkien niiden ajatusten summa, joita se kohtaa omien korviesi välissä.

Tätä kautta pääsemme viimein takaisin minuun ja Röyksoppiin. Röyksopp ei nimittäin herätä minussa minkäänlaisia tunteita. Minä en muista yhdenkään Röyksoppin biisin nimeä - hemmetti, en edes erota niitä toisistaan! Ne edustavat minulle sellaista kädenlämpöistä taustameteliä, joka ei vihastuta eikä ihastuta, vaan yksinkertaisesti soljuu ohitse huomaamatta.

Entä jos sitten yritän asioikseni kuunnella Röyksoppin tuotantoa enemmän kuin muutaman kappaleen verran? Minua alkaa kalvata ahdistus - aivan kuin olisin jumiutunut hissiin tai loputtomaan automainokseen. Minä en kertakaikkiaan ymmärrä, mitä tämä norjalaisduo yrittää minulle musiikillaan viestittää. Yritän epätoivoisesti löytää biiseistä sisältöä, jotan syvällistä ajatusta tai tarinaa, mutta turhaan. On kuin jokainen kappale olisi sisältä ontto, sieluton ja pelottava paikka.

Röyksopp tarkoittaa norjaksi jotakuinkin savusientä, mikä on tavallaan osuvaa: minä olen läntti kuraa ja santaa, jossa Röyksoppin itiöt eivät vain lähde itämään. Ehkäpä jos Suomeen saataisiin aimo annos norjalaista maailmanmenoa, jossa koulussa tehdään vain mukavia asioita ja töistä maksetaan palkkaa, ikkunoista näkyy kauniita maisemia ja kaikkialla haisee turskalle, myös Röyksoppin musiiikki alkaisi aueta minulle. Seuraavaa vallankumousta odotellessani aion kuitenkin purra hammasta ja paneutua vielä kerran kuuntelemaan Röyksoppin uutta albumia, "Junior".

Linkkejä:

Röyksopp - The Girl And The Robot (2009) @YouTube

Röyksopp - The Girl And The Robot (2009) @Spotify (Vaatii Spotify-tilin)

Röyksoppin kotisivu (Vasemman laidan jukeboksista löytyy muutamia raitoja kuultavaksi)